HeiaHeia-vuosikatsaus

Vielä vuodenvaihteen kunniaksi palaan suosikki-liikuntasovellukseeni, HeiaHeiaan. Nimittäin tilastojen muodossa, koko vuoden yhteenveto (kun huomenna ei ehdi töissä olemisen ja vuoden vaihtamisen ohessa kyllä yhtään mitään)!  Mikäs sen hauskempaa kuin tilastot, eikös.

183 tuntia koko vuoden aikana, tarkoittaa keskimäärin tunti liikuntaa joka toinen päivä. Mielestäni aika hyvin toivottomalta sohvaperunalta. Ja ei mitenkään yllättävästi, lajien ykkönen on roller derby. Kävelyä on tullut lähes sata kilometria, uintia kahdeksan kilometria, mutta kuntosalikäyntejä ainoastaan 12. Siinä heti selkeä petraaminen ensi vuodelle. Samoin tulevan yhdistelmäsalikorttini kanssa jumppia tulee olemaan enemmän.

Hierottavana olen käynyt useamminkin kuin kerran, mutta ainoastaan tuo yksi kerta oli niin pahassa jumissa että koin mainitsemisen arvoiseksi. Kuitenkin, jos kuntosalikäyntejä aion lisätä, pitäisi kiinnittää lisää huomiota myös lihashuoltoon.

Seuraava tilasto onkin sitten treenituntien jakaantuminen vuoden ajalle. Vuodesta huomaa hyvin, missä kohtaa alkoi roller derby, lähes tyhjä tammikuu kokee positiivisen muutoksen =D. Mukavaa nousua huhtikuun alkuun, mutta sen jälkeen alkaa ikävä jojoilu. Vihreä viiva osoittaa tavoitetasoni, 5 tuntia viikossa. Siihen pyrkiminen varmaan aiheuttaakin jojoilun, aina välillä muistan (mielestäni todella kohtuullisen) tavoitteeni ja pyrin siihen, mutta sitten taas iskee saamattomuus.

Ensi vuodenkin aion pitää tavoitteeni tuossa viidessä tunnissa per viikko. 52 viikkoa vuodessa, eli kokonaissaldon pitäisi olla 210 tuntia ensi vuoden lopussa. Viisi tuntia on mielestäni todella olematon viikkotavoite kaikilta näkökannoilta, ihan kansanterveydellisestikin ajatellen jos nyt vedän siviiliammattini mukaan!

Hyvää, liikkuvaa uutta vuotta kaikki mysteerilukijani!

Pois mukavuusalueelta

Viikonloppuna otsikon mukaisesti todellakin poistuin mukavuusalueeltani, tavallaan. Halu päästä liikkumaan, joukkueella joulutauko treeneistä, ulkona paukkuu pakkanen. Joten ei muuta kuin Budget Sportin kautta kentälle!

Siitä on suunnilleen kymmenen vuotta aikaa kun minulla on viimeksi ollut perinteiset jääluistimet jalassa. Ja silloin ne olivat kaunokkaat, enkä osannut tehdä niillä muuta kuin luistella eteenpäin (joskus lapsena ennen kasvupyrähdystä olen kyllä osannut vaikka mitä sirklaamisia). Nyt kuitenkin aktiivinen luisteluharrastukseni ja luonnon antamat olosuhteet suorastaan velvoittivat kokeilemaan. Ensimmäinen kuva kertoo totuuden lauantaina. Onko pakko, tää on kauheeta, miten nää toimii. Kolmas kuva on eiliseltä, pysyi jo paremmin pystyssä ja oli se ihan kivaakin jo. 

Luisteleminen oli täysin erilaista kuin rullilla, mutta kun touhun hoksasi niin kyllä se sitten tuntui tutultakin. Nyt vain toivotaan jatkoa pakkaskeleille, niin tietää kuinka sitä kuluttaa derby-vapaat iltansa. 

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

Tai pussillinen vanhoja. Selailin HeiaHeia-sivuston historiaani ja havaitsin, että ensimmäisen kerran olen vetänyt quad-luistimet jalkaani 18. tammikuuta. 5. helmikuuta olen perustanut tämän blogin ja 26. helmikuuta olen asettanut treenitavoitteekseni derby-tytön teräsreidet treenipäiväkirjassani. Blogin teemoissa lukee edelleen kadonneen vyötärön metsästys, vaikkei ole paljon näkynytkään.

Molempien, blogin ja HeiaHeian, tarkoitus on ollut saada kunto nousemaan ja (ennen kaikkea, voisi ajatella) paino laskemaan. No mitenkäs se vuosi on mennyt? Kun yläpuolella näkyviä reisikuvia katsoo, aika kivalta näyttää kehitys. Vaa'an mielipidettä kun kysytään, mitään lukuja paljastamatta, aika perseelleen. Kiloja ei ole lähtenyt. Tarkkoja lukuja en keväällä kirjoittanut mihinkään talteen (koska ne hajottivat), mutta mielikuva on että niitä on saattanut olla jopa muutama vähemmän kuin nykyään. Kehon prosentit ovat muuttuneet parempaan suuntaan, rasvaprosentti laskenut ja lihaslukema noussut. Edelleen rasvaprosentti on kuitenkin epäterveellisen suuri.

Treenejämme on mukavasti kuvattu pitkin vuotta, näkee vähän omaa kehitystään. Ensimmäinen kuva on otettu varta vasten poseeraten, loput liikkeessä. Ja näin yhtäkkiä kun kuvia katsoo, parhaalta näyttää huhtikuun kuva, tuon keskivartalokehityksen kannalta. Asento on kuitenkin aavistuksen kumarampi, joten täyttä totuutta kuvasarja ei kerro. Mutta kaikista huonoimmalta kehityksen kannalta näyttää marraskuun kuva! Ja loppuvuosi onkin ollut huono. Mieliala on ollut huonompi ja ruoka maistunut, paljon muuta treeniä ei ole ollut kuin derbytreenit. Ja niitäkin on jäänyt väliin, milloin mistäkin syystä tai "syystä."

Joten mikäs sen parempi ajankohta vuodessa alkaa tehdä elämänmuutosta kuin tammikuu. Facebook on pullollaan erilaisia alkuvuoden haasteita, itse olen tarttunut vähäsokeriseen tammikuuhun (makeat herkut hyllylle!) sekä tipalliseen tammikuuhun, jossa harhaanjohtavasta nimestä huolimatta keskitytään ainoastaan vesitippoihin. Lisäksi mielenkiinnolla odotan hyvinvointikalenterin uutisia.  

Koin kuitenkin tarvitsevani jotain konkreettista, tuollaiset Facebook-haasteet kun ovat aiemminkin jääneet ihan vain seurannan asteelle ja varsinainen osallistuminen on unohtunut. Päätinkin siis investoida treeni- ja dieettiohjeeseen, Fitfarmin Superdieettiin. Jännityksellä odotan...

Nyt sitten tsemppiä, jos vihdoin täältä ihran keskeltä esiin nousisi se oma minä, jollaista edelleen odottaa peiliin kurkatessaan ja aina niin pettyy. Kevättä kohti, kilo viikossa tai jotain? =)

Roller derbyä ja musiikkia

Säännöllinen YouTube-selailuni tuotti pitkästä aikaa jotain erityisen miellyttävää. Pidän hyvästä musiikista (ja välillä huonostakin). Pidän roller derbystä. Ja nyt törmäsin hyvän biisin mukavan erilaiseen musiikkivideoon, jossa on mukana banked track roller derbyä. Kerrankin vieläpä mukavan kokonaisvaltaisessa teemassa.



Oh the bond is deeper than skin
The kind of club that we're in
The kind of love that we give
Oh ever since the dawn of mankind
We all belong to a tribe
It's good to know this one's mine

Joulukuu

Sairasloma loppui viikko sitten sunnuntaina rytinällä, kun PRB matkusti Seinäjoelle scrimmagea varten. Väkemme edusti pelaajavahvistuksina Seinäjoen ja Riverdalen joukkueissa, NSO-riveissä, sekä refe-tiimissä. Itse vedin ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon luistimet jalkaan ja olin yhden scrimmagen verran jammer refenä.

Tämä oli nyt, jos laskuissa olen pysynyt mukana, neljäs kerta kun olin jammer refenä. Kerran olen ollut OPR:nä, ja kerran FIPR:nä, ja näiden kokemusten perusteella sanoisin että jammer reffaus on suosikki-positioni. Vielä on aikaista tietenkin näin julistaa, mutta aavistukseni on vahva.

Hieno kokemus, Seinäjoki, huikea roadtrip joukkuekavereiden kanssa.

Tällä viikolla on sitten töiden lisäksi valvottu öitä Roller derbyn MM-kisojen puitteissa. Olemme pitäneet kisastudiota kotonani katsoen kaikki Suomen pelit, ja väleissä muita. Upeat kisat, paljon ruokaa, huikeaa motivaatiota omaankin luisteluun.

Ensi viikonloppuna on luvassa ensimmäinen täysimittainen koti-scrimmage PRB:lle. Helsinki Roller Derbyn C-joukkue tulee kyläilemään, ja luistelijamme ovat todellisen koitoksen edessä, onneksi näin harjoitusottelun merkeissä. Itse olen toimitsija-tiimissä, todennäköisesti NSO:na, tarpeen mukaan siis. Onneksi joka tapauksessa ensi sunnuntaina pääsen taas tuomaroimaan, Kouvolan Open Skaten kotijoukkue-scrimmageen. Sitä ennen uutteraa valmennusta vielä luvassa kotona tänään.

Tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa, ehkä ensi kerralla saan taas jotain suunnitellumpaa tekstiä aikaiseksi.

Sairausloma ja jännittäviä uutisia!

Rankan, mutta antoisan Tampere-viikonlopun jälkeen tuli karu pudotus arkeen. Maanantaipäiväni tuloksena tämä:

Viimeiset n. kolme vuotta olen tapellut sisäänpäin kasvavan varpaankynnen aiheuttamien ongelmien kanssa, ja tämä oli nyt viides kerta kun sitä operoitiin. Toivottavasti viimeistä kertaa siis, etenkin kun tietää että tämäkin sörkkiminen pitää minut pois luistimilta ainakin seuraavat kaksi viikkoa.

Onneksi on mukavaa odoteltavaa luvassa muutamaksi kuukaudeksi, joukkueemme kun ilmoittautui eilen Erociin! Eli Suorokin isompaan vastineeseen, eurooppalaisen roller derbyn konferenssi, Berliinissä, tammikuussa. Lähdemme matkaan kahden luistelijan ja kahden tuomarin voimin, tulee niin upea pitkä viikonloppu.

Sitä ennen on vielä luvassa kaksi PRB:n järjestämää scrimmagea ja ties kuinka monta vierailua ympäri Suomea, scrimmageissa tuomaroiden ja bouteissa NSO-tiimin osana (22.11. kutsuu Jyväskylä!). Derby-rakkaus kasvaa ja kukoistaa vahvana <3

Bout of Thrones

Huomenna se viimein koittaa, suomalaisen roller derbyn isoin kisa-spektaakkeli, Suomi Cupin finaaliottelut! Porista meitä lähtee ainakin kaksi autolastillista pelejä katselemaan, ja yksi meistä pääsi mukaan toimitsija-joukkoonkin.

Nähdään huomenna peleissä ja etenkin jatkoilla! =)

Suorokin jälkitunnelmissa

Yliväsymys on helpottanut. Annettuani itselleni luvan olla olematta innokas (luovuttaa yritys olla kaikista innokkain, ei toivoakaan =D ), alkoi derby taas yhtäkkiä maistua. Muutaman päivän vain makasin kotisohvalla ja mietin ihan muita asioita, hiljensin vähän sosiaalista mediaakin. Sitten se into ihmeesti taas löytyikin, ja on ollut hienoa palata takaisin luistimille ja joukkueen huippuihmisten pariin!

Viime sunnuntain harjoituksista.

Välineurheilua parhaimmillaan, rullia testattavana!

Olemme porukalla ottaneet tavaksi kerran viikossa katsoa jokin roller derby -matsi yhdessä ja samalla vähän opetella sääntöjä. Tällä viikolla katsoimme Suorokin videotaltioinnin scrimmagesta, jossa PRB:stä oli kaksi refeä, kaksi pelaajaa ja yksi NSO. Meillä osallistuneille materiaali oli melko järkyttävää (paljon työtä vielä edessä!), mutta myös opettavaista. Oli hienoa nähdä omin silmin ne heikot kohdat, joista olikin saanut jo palautetta.

Jammer refenä Suorokissa. © ErikaBelazreg

Ensi viikolla pääsen kahtena päivänä refeemään, maanantaina matkaamme Turun treeneihin, minä refeämään ja muut kokeilemaan nasuilua. Perjantaina vuorostaan Tampereelle, jossa treenaavat yhdessä Tampere ja Jyväskylä. Tekemällä oppii eikö vain.

Suorokin suunnittelua

Huomenna on sen aika! Starttaamme Porista klo 5.30 kohti Helsinkiä, autolastillinen porilaisia saatiin kasaan ensimmäistä derby-konferenssia varten. Tänään olen vapaapäivän kunniaksi viettänyt päiväni suunnitellen huikeaa derby-viikonloppua, ja tämänpäiväisiä fresareidemme sirklaus-treenejä (ja poistattanut viimeisen viisauden hampaani, mutta se ei ehkä ole niin huikeaa).

Olen Suorokkiin ilmoittautunut tuomaripuolelle, ja loistavan kuuloista matskua onkin lukujärjestyksessä. Lauantaina oli niin monta mielenkiintoista keskustelupaneelia, että ohjelmastani löytyy vain puoli tuntia luistelua. Sunnuntain scrimmaget toivottavasti sitten tasoittavat tilannetta. Kaiken kaikkiaan opettava viikonloppu on varmasti luvassa, koitan kirjoittaa jotain reportaasia ensi viikolla.

Ja tosiaan, tänään fresareiden kanssa opetellaan sirklaamaan, vuorossa on tuoreen lihamme viides luistelukerta. Tutustumme myös lähemmiin drilliin nimeltä Don't leave me hanging, johon liittyen kuvan lankku.

Fresari-matskummekin vaikuttaa lupaavalta (huikeelta! Sanaa liikakäyttäen), tuskin maltan odottaa marraskuun puoliväliä kun jengimme kasvaa ja saamme treeneihin todellista pelillisyyttä.

Kuntokuurin tilannepäivitystä

Pienehkö tauko taas bloggailussa takana, derbyä on taas piisannut ja lopun edestä työ haittaa harrastusta. Viime viikonloppuna olimme Poristakin Oulussa asti, NSO-joukoissa Hits Don't Lie -boutissa. Ja eilen illalla meitä matkasi kokonainen autollinen Tampereelle scrimmantaihin, loput NSO-joukoissa ja minä refe-tiimissä taitoja opettelemassa. Tällä kertaa pääsin ihmettelemään Outside pack refen (OPR) hommia.

Gearcheckin aika.

Ja oli kyllä taas niin siistiä! Uusi positio toi mukanaan uusia juttuja, mutta koin OPR:n homman kuitenkin helpommin sisäistettäväksi kuin jammer refeilyn. Varmasti haasteita riittää tässäkin positiossa, mutta alkuun pääsy oli helpompaa, kun kierron vain vihdoin hahmotti.

Ylläolevassa kuvassa näkyy myös ihka-aito tuomarin paitani, joka tosin on mallia makkarankuori. Tuleepa oltua ryhdikäs, ja saa lisämotivaatiota painonpudotukseen...
Ja painonpudotuksesta puheenollen: työpaikkani järjestää tämän syksyn aikana arkiliikuntahaastee-projektin, jonka puitteissa on erilaisia tapahtumia. Loka-marraskuussa osallistumme Hymis-kamppanjaan, jonka aikana pidetään liikuntapäiväkirjaa kaikesta arkiliikunnasta kahden kuukauden ajan. Lisäksi projektin aikana on mahdollista käydä kehonkoostumusmittauksissa.

Tänään oli minun vuoroni käydä testeissä. Testit pitivät sisällään puristusvoimamittauksen, leposykemittausta, sekä sen varsinaisen kehonkoostumusmitan. Tässä ylhäällä paljastan vähän omia lukemiani, jotka aika pitkälti olivat vähän masentavia. Rasvaprosentti paukkuu reilusti yli suositusarvojen, kuten arvattavissa olikin kokonaispainoni perusteella. Nestettä kehossa piisaa, vaikka testi kertoi etten juo tarpeeksi (tämäkin oli tiedossa, ja työn alla!). Mutta iloinen uutinen oli myöskin keskimääräistä korkeampi lihasmassan määrä, yli 34 kiloa painostani on silkkaa lihasta!

Tämä lihasmassa arvattavasti painottui enemmän alaruumiin eli jalkojen puolelle, mikä ei liene yllätys roller derbyn rasittavuuden huomioiden. Tästä tuloksesta saankin toivottavasti lisäpontta ylävartalotreenin tekemiseen salille. Yleisesti korostettiin sitä, että jotta kehoni ei menisi säästöliekille, tulee syödä vähintään 1700 kcal:n verran päivän aikana, juoda riittävästi, ja harjoittaa valtaosaksi vain kevyesti rasittavaa liikuntaa, joka ei nostata syketasoa liiaksi. Näin aineenvaihdunta saisi ohjeistuksen mukaan lisää pontta toimintaansa, ja pääsisin kohti ihannepainoani.

Koin kehonkoostumusmittauksen kaiken kaikkiaan hyödylliseksi. Mittausten varmuus vähän ihmetyttää, että miten kämmenten ja jalkapohjien kautta muka saadaan luotettavaa tietoa elimistön kokonaistilasta, mutta pakko kai se on uskoa. Näillä opeilla on taas hyvä jatkaa eteenpäin, toivoen että tällä saan lisäenergiaa harrastamiseen ja luonnollisesti sitä elopainoakin alaspäin. Tämä mittaus antoi ihannepainoarviokseni 80 kiloa, siihen olisi tämän päivän tiedoilla 16 kiloa matkaa.



OPR-palaveri. Reference 101, Jaw sekä allekirjoittanut.

Ps. Olen kahdeksatta päivää karkkilakossa. Elintapojen korjaus lähtee sokerin vähentämisestä.

Rullakokoelma

Kun sen rullapostauksen kerta lupasin, niin tässäpä sitä tulisi. On saattanut mennä ehkä "hieman" överiksi, ottaen huomioon että olen harrastanut lajia vasta reilun puoli vuotta...

Mutta, nyt rullani esittelyyn.

Rulla: Radar Cayman
Koko: 62 mm x 43 mm
Kovuus: 95A

Kammottavassa maineessa olevat Caymanithan ne siinä. Nämä tulivat ensimmäisten luistimieni eli R3:sten vakiorullina mukana, ja ei ole tullut kovin monta kertaa näillä luisteltua. Mielikuva on, että tärisevää, jäykkää menoa oli. Rullia haukutaan paljon, ja sen perusteella minäkin melko nopeasti päätin hankkia uudet rullat. Luistelimme alkuun likaisella, liukkaalla parketilla, ja lipsuvaa menoa oli.

Mielenkiinnosta voisi kokeilla kyllä näitä rullia uudelleen, katsoa onko parantunut luistelutaito muuttanut vaikutelmaa rullistakin. Jos ei, niin ainakin näistä saa väkerrettyä tosi hienoja pokaaleja! =D

Rulla: Atom Poison Slim
Koko: 59 mm x 38 mm
Kovuus: 84A

Caymanien perään päätin hankkia hybridi-renkaat, ei tarvitsisi sitten hankkia niin monia renkaita kun voi näillä mennä uloskin (hah!). Ja näistä renkaista olen kyllä tykännyt. Ensi alkuun tuntuivat Caymaneihin verrattuna jopa tahmeilta, mutta luistelutaitojen kehittyessä nämäkin tuntuvat kyllä lipsuvan, erityisesti kurveissa. Isoin syy on luultavasti käyttämämme parketin uskomaton pölyisyys.

Jonkin verran Poisonit kyllä ovat kesän aikana asvaltilla kuluneet ja reunoista pyöristyneet, ja sen on huomannut nyt sisäkäytössä, rengas on ikävän paljon kärsinyt kesästä. Siksi päätinkin loppukesästä metsästää itselleni jotkin kivat uudet sisärenkaat ja jättää Poisonit pääsääntöisesti ulkokäyttöön.

Rulla: Radar Flat Out
Koko: 62 mm x 43 mm
Kovuus: 88A

Nämä rullat olivat siis se seuraava hankinta. Ja ennen kaikkea nämä olivat Sulo Vilén -hetkeni (kun halvalla sai), mutta olin kyllä kuullut, että ovat ihan hyvät rullatkin =D. Itseasiassa joukkueessamme useammalta löytyvät nämä rullat ja palaute on ollut positiivista.

Itse en olekaan vielä näitä päässyt käyttämään, olen syksyn aikana päässyt sisälle luistelemaan vasta ihan pari kertaa, ja näiden edelle ovat ajaneet uusien luistinten mukana olleet rullat. Mutta kyllä nämäkin pian vuoronsa saavat, luultavasti jo tämän viikon perjantaina pääsevät testiin fresareiden liukkaalla treenialustalla. Vielä on harkinnassa käytänkö pelkästään näitä rullia vai miksaanko...

Rulla: Radar Tuner
Koko: 62 mm x 43 mm
Kovuus: 93A

Nämä rullat siis tulivat uusien Wicked -luistimieni mukana. Oikeastaan minkäänlaista aiempaa käsitystä minulla ei näistä rullista ollut, kenelläkään joukkueestamme ei näitä rullia ennestään ollut. Ajattelin kuitenkin, että eiköhän tämän tasoisissa luistimissa ihan hyvät rullat tule mukana. Tätä rullaa sai myös monenlaisella kovuudella valita luistimien mukaan, mietin että tätä kovuutta voisi koittaa miksata Flat Outien kanssa.

Olen nyt päässyt luistelemaan niillä nyt kahdella eri pinnalla, kahdessa eri treenitilassamme. Ja vaikutelmat ovat hyvin erilaiset. Toisella lattiallamme nämä ovat jopa tahmeat, toisella lipsuvat ihan minne sattuu. Alkutunnustelu on siis vielä menossa, mutta mitenkään älyttömän ihastunut en näihin(kään) Radareihin ole.

Valkoiset rullat: Atom Boom Slim
Koko: 59 mm x 38 mm
Kovuus: Firm (ei varsinaista durometer-lukemaa, verrattavissa kovuuteen 88A)

Mustat rullat: Atom DNA
Koko: 59 mm x 38 mm
Kovuus: 86A

Nämä ovat nyt sitten viime viikonlopun ostos Double Threat Skatesista Lontoosta. Selitin myyjille, että minulla ei ole oikeastaan mitään rullia, jotka olisivat tarpeeksi gripit liukkaalla, likaisella harjoittelualustallamme, ja heistä blokkerina pelaava suositteli muutamia yhdistelmiä, joista päädyin valitsemaan tämän Atomin sekoituksen. Ihan vain koska olen pitänyt enemmän Poisoneistani kuin mistään muista rullista toistaiseksi. Nämä pääsevät ensimmäisen kerran testiin luultavasti ensi sunnuntaina, katsotaan miltä tuntuu.



Tällainen kokoelma on päässyt karttumaan, ja näillä on sitten tarkoitus pärjätä ainakin ensi vuoden syksyyn asti! Poisonit saavat palvella vielä ensi kesänkin ulkona, erillisiä ulkorullia en aio vieläkään ostaa. Tämänvuotiset derby-shoppailut ovat muutenkin olleet niin laaja-alaiset, että pitäisi pärjätä pitkän aikaa (uusi kypärä kyllä tarvitsisi hankkia... =D ).

Kirjavinkki: Love and Skate -sarja

Lontoon reissu on takana ja arkeen palattu mukavan unisella startilla, kuitaten matkustajan univelkoja. Pääsin reissussa vähän shoppailemaan Double Threat Skatesiin, ostin rullat (no niinpä, taas!) ja vähän tilpehööriä luistinten kärkien suojaamiseen. Palaan asiaan luultavasti rullapostauksen merkeissä. Mutta, nyt se tämänkertainen aihe ja varsinainen maraton-postaus. Halusin kuitenkin kertoa tästä mielettömästä kirjasarjasta kerralla.

Aloitin viime viikon alussa lupaavan oloista derby-teemaista kirjasarjaa, ja reissun aikana kertyneiden matkustustuntien aikana sain sen päätökseen. Kyseessä on yhdysvaltalaisen Lila Felixin luomus, viisi-osainen pienessä ajassa julkaistu sarja, joka kertoo kirja kerrallaan yhden rakkaustarinan. Kirjojen miespuoliset päähenkilöt ovat sukua keskenään, veljeksiä biologisesti tai muuten tiukkaa perheyhteisöä. Ja yhtä lukuunottamatta kaikki löytävät derby-tytön itselleen. Se yksi poikkeus on itse derby-refe ja siis juuri mieleiseni poikkeus kaavaan.

"Yes, Mom, I know that I'll never find anybody who loves me with blue hair. That's why I dyed it pink." 
- Love and Skate 

Sarjan aloittaa nimiromaani, Love and Skate. Kirja kertoo Blackin veljeksistä vanhimman, rakkaudessa pettyneen Owenin sekä derby-tyttö Nellien tarinan. Ensin kun aloitin kirjaa lukemaan, tuntui kieli vähän kömpelöltä enkä ollut hirveän innoissani. Nopeasti kuitenkin tarina tempaisi mukaansa, ja päähenkilöiden elämä alkoi kiinnostaa. Louisianaan sijoittuva sarja sai etelävaltioiden aksentin soimaan korvissani. Saman tien kun sain kirjan luettua, latasin jatko-osan puhelimeeni.

"You are so damned smug. What makes you think you even cross my mind when I'm skating? Huh?"
"Because then you get on that track, you're gonna remember me kissing the crap out of you."
- How It Rolls

Toisena vuorossa on How It Rolls, tarina Owenin nuoremmasta veljestä Falconista. Falcon on perheen kunnollisin poika, perheen huolenpitäjä, jolla ei anna elämässään aikaa kuin työlle. Ja sitten Falcon tapaa Reedin. Reed on oranssihiuksinen derby-tyttö, jonka elämä on kulkenut sijaisperheestä toiseen ja Falcon saapuu hänen elämäänsä juuri oikeaan aikaan.

"I crawled out from underneath the morning beastie that was Storey. Somehow she always managed to wrap herself around me. It reminded me of a kid hugging one of those huge teddy bears at the fair. And I loved every second of it."
- Down 'N' Derby 

Kolmantena sarjassa on Down 'N' Derby, ja veljessarjan nuorimmainen, Maddox. Maddox tapaa Storeyn Kalifornian auringon alla, ja yhdessä he ratkovat elämän aiheuttamia kolhuja toisissaan.

"So how come y'all are on the bench?
"Because they were unreasonably violent during the last bout and now they're benched for unsportsmanlike conduct." Nixon said as he rolled past me to the other side of the bench." 
- Caught in a Jam

Sitten suosikkini, Nixon the referee. Nixon on Blackin veljesten serkku, vaikka näin tiiviissä perheyhteisössä ei sellaisia erotteluja tehdä. Nuoruusvuosien sekoilut jäivät Nixonilla taakse, kun erään yhden illan jutun tuloksena syntyi Scout, kolmevuotias punapäätyttö, jonka yksinhuoltaja Nixon on. Yksi harvoista lapsihahmoista muuten, joka ei ärsytä. Kouluaikojen ihastuksen kohde Journey on palannut paikkakunnalle, ja on aika Nixonin ja Journeyn selvittää välinsä lopullisesti.

"Going home, I felt better than I had in a long time. I felt rested and revived, somehow.
Then I remembered I'd be meeting Hayes' father in less than three hours." 
- False start

Viimeisenä sarjassa kerrotaan Rexin ja Hayesin tarina. Rex on osa Blackin veljessarjaa vähän monimutkaisesti, en viitsi kertoa enempää jotten spoilaa aiempia osia. Rex on elämässään nähnyy ja kokenut liikaa, eikä hän jaksa enää uskoa rakkauteen. Asian muuttaa kuitenkin Hayes, pintapuolisesti täydellisen oloinen derby-tyttö. Ja loppu onkin sitten historiaa aiempien osien mallin mukaan.


Kirjoilla on paljon yhteneväisyyksiä keskenään ja juonenkuljetus on hyvin samankaltainen. Yhteistä on kuitenkin myös äärimmäinen suloisuus, rakkaus on kaunista ja ainakin minuun kirjoitustapa vetosi. Lisäksi kaikissa jatko-osissa pyörivät mukana myös aiempien osien päähenkilöt, ja samalla heidän kaikkien tarina saa jatkoa.

Tätä sarjaa voin siis vilpittömästi suositella ja etenkin nyt, kun ensimmäisestä osasta on loistava tarjous Amazonin Kindle Storessa. Ensimmäisen osan saa nimittäin ilmaiseksi. Joten nyt ainakin on kaikilla hyvä syy ladata Kindlen sovellus älypuhelimiin ja antaa mahdollisuus uskomattoman koukuttavalle derby-chicklitille!

No ne uudet luistimet!

Mun upeat Riedell Wickedit. Ne saapuivat itseasiassa jo viikko sitten, mutta nyt on hyvä kertoa ensivaikutelmia. Olen luistellut näillä nyt neljästi, kahdesti sisällä mukana tulleilla Radar Tuner -renkailla, ja kahdesti ulkona vanhoilla Atom Poisoneillani.


Olin ensin vähän kauhuissani, sovittaessani luistimia ensimmäistä kertaa jalkaan. Varsi on hieman R3:sia korkeampi, ja aito nahka tuntui todella kovalta jalkaan ja erityisesti nilkkaan noustessa toe stopeille. Ostinkin huolissani rakkoja ehkäisevän puikon sekä varsinaisia rakkolaastareita ensimmäistä luistelukertaa varten. Huoli oli kuitenkin turha, vaikka luistimet ovat korkeat, eivät ne yrittäneetkään kalvaa.

Luistimien kiristysremmi on hieman alemmas sijoitettu kuin edellisissä luistimissani, jossa remmi oli nilkan ympärillä. Tämä remmi tuntuu paremmalta, tukien kantapään paikalleen luistimeen.

Ykkösenä upea uusi ominaisuus on kuitenkin alumiinipleiteissä oleva toestopin kiinnitysmekanismi. Mutteri puuttuu kokonaan, ja kun toe stop on saatu halutulle syvyydelle, kiristetään rungossa oleva rako kiinni kuusiokoloavaimella. Vaikuttaa niin paljon paremmalta systeemiltä!

Mukana tulivat tosiaan Radarin renkaat kovuutta 93A. Olen nyt kokeillut rullia kahdella eri lattialla. Ensivaikutelma on melko liukas, enkä ole kovin vakuuttunut. Kaipaan vain niin paljon gripimpiä renkaita. Hankintalistalla ovat kyllä muutenkin olleet jo jonkin aikaa pienemmällä numerolla varustetut rullat, ehkö löydän sellaiset huomenna matkatessani viikonloppulomalle Lontooseen... Hankintalistalle päätyvät myös uudet toe capit, vanha malli ei oikein tunnu istuvan luistimen kärkeen.

Mutta kaiken kaikkiaan, olen erittäin tyytyväinen. Tästä alkaa pitkä, kaunis rakkaustarina minun ja luistimieni välillä.

Sarjakuvaa Roller derbystä: Monica Gallagher

Nyt löytyi unelma: kahdesti viikossa päivittyvä roller derby -teemainen sarjakuva, joka on ilmestynyt vuodesta 2008!

Kyseessä on Monica Gallagherin Bonnie N. Collide, Nine to Five, jonka päähenkilö on Bonnie, toimistotyöntekijä, joka vaihtaa vapaalle astetta rajummin. Konttorin työkavereista löytyy myös ihmissusi(!), ja Bonniekin pitää luistimiaan töissäkin. Ei siis ihan perus B.Virtanen, lyhyessä ajassa koukuttava, kivan simppeli strippi-sarja.

Kaikki sarjakuvat löytyvät täältä. Taiteilijalla näytti olevan laaja tuotanto muissakin aiheissa, mutta taidan olla aika kauan jumissa tämän kanssa =D. Postaukseen valitsin pari suosikkiani, klikkaile isommaksi.

Fresh Meat -kurssi

Porin seurassamme eletään jännittäviä aikoja. Meillä "vanhoilla ja kokeneilla" luistelijoilla on uusi haaste edessä oman harjoittelun lisäksi, nimittäin uusien harrastajien tuominen lajin pariin. Viime viikolla järjestimme info-tilaisuuden tuleville fresh meat -kurssilaisille, ja tänä perjantaina alkavat tositoimet. Myös minä lupauduin mukaan valmentamaan fresareita, ja joukkueen sisäisenä tiedottajana harteilleni on langennut myös fresareille tiedottamisen vastuu. Ja pakko sanoa, toistaiseksi olen nauttinut joka sekunnista!

Yhdessä valmennustiimiin lupautuneiden kanssa aloimme jo hyvissä ajoin suunnittelemaan tulevan kurssin treenirunkoa. Ja olimmekin vähän ihmeissämme. Tuntuu, että hirveän heikosti netistä metsästämällä löytyi mitään kovin konkreettista fresari-kurssin pohjaa, joten loppujen lopuksi sävelsimme päästämme ja tietysti omien kokemustemme pohjalta.
Porissa Fresh Meat -kurssi jakautuu kahteentoista kurssikertaan, joista viimeinen on jo yhdessä meidän täysivaltaisten jäsenten kanssa. Eli yksitoista kertaa opettaa tuleville luistijoillemme tarpeeksi, jotta he pystyvät liitttymään joukkoomme! Kuulosti vaikealta, mutta loppujen lopuksi ratkaisu olikin ilmiselvä.

Minimum Skills. Se tuska, se tuli meidän kaikkien perseidemme alla, ratkaisu ongelmiin. Koska ne kirotut minarit sisältävät kaiken oleellisen, nimenomaan sen minimitason, jolloin pelaaja on valmis pelaamaan. Niiden vaatimusten mukaan olikin sitten helppo luonnostella fresari-kurssin sisällön runko, jakaen asiat tasaisesti kurssille. Kyseisen rungon mukaan kukin valmentaja sitten rakentaa oman valmennuskertansa, oman makunsa mukaan, sisällyttäen runkoon valitut oleelliset tekijät mukaan opetukseen.

Ylläoleva lausahdus on valmennustiimimme suuntalause. Rakentavalla palautteella pääsee pitkälle. Tässä kasvatetaan marraskuussa joukkoomme astuvia kollegoja, eikä mitään alempiarvoisia jäseniä. Ja negatiivisella palautteella ei saada mitään aikaiseksi.

Itse olen valmennuskasteen alla heti tämän viikon perjantaina, onneksi työparinani on meidän keväällä aloittaneiden pääasiallisessa vetovastuussa ollut Queen. Tavoitteena olisi opettaa fresareimme ne perusteet kurssille. Se aina niin tärkeä derby stance (joka itsellänikin on edelleen a-i-v-a-n liian korkea...) sekä oleellisimmat jarrutukset ja kaatumiset. Kurssilaisilta sain jo todella positiivisia kommentteja murtuneista luista, mutta yritän suhtautua valmennustaitoihimme toistaiseksi vielä luottavaisesti. Perusteet haltuun, niin sitten voi rohkaista oppimaan haastavampia kikkailuja (ja päästää fresarit urheiluhulluimpien valmentajiemme rääkättäväksi =D ).

Yritän postailla fresari-kurssimme etenemisestä pitkin matkaa, ja jonkinmoista yhteenvetoakin kurssin lopuksi marraskuun puolivälin tienoilla.

Kirjavinkki: Desk Jockey Jam

"Whip It meets Wall Street."

Jos olet vailla nopeasti luettavaa, kevyttä kirjallisuutta englanniksi, tämä voisi olla nappivalinta. Ainslie Paton on australialaiskirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa kevyttä chicklit-kirjallisuutta. Tämä putoaa samaan kategoriaan mahtavalla roller derby -hengellä varustettuna.

Surffausta harrastava Anthony ja roller derby -kentällä vapaa-aikansa viettävä Bree ovat työtovereita, ja eivät tule toimeen. Molemmilla on toisesta kovin yksipuolinen, tiukkapipoinen kuva ja he ovatkin varsinaisen yllätyksen edessä kun päätyvät tutustumaan paremmin toisiinsa derbylle tyypillisen väärinkäsityksen siivittämänä.

Tarina on melko tavallinen viha muuttuu rakkaudeksi, mutta tiivis paketti liikkuu reippaasti ja pitää otteessaan. Juuri mukavaa ajanvietettä, kun vaikkapa derbysäännöt alkavat puuduttaa, mutta englannin kieli pysyy hyvin vireessä ;)

His balance was good, but his eyes were down on his skates. "Look at me not the floor." His head came up and his eyes arrowed to hers. She felt the intensity of the look all the way to her wheels. She had to cough first to get her throat to work. "Don't look at me like that."
He grinned. "Like what? Like you're the only thing holding me upright?"
"Like the cat that got the cream."
His grin got more shit eating, if that was possible "That'd be you not me, Kitty."
"Shut up and concentrate."
"On you, no problem."
"On what you're doing, dickwad. I'm taking my hand away." 

Suomalaisen roller derbyn organisatorinen konferenssi 3.-5.10.2014

Eli Suorok! Tänään ilmaantui sosiaalisen median puolelle virallinen ilmoittautuminen ja alustava ohjelma näkyviin, ja täällä ollaan niin fiiliksissä. Keväällä Kallio Rolling Rainbow'n järjestämä yhden päivän bootcamp oli jo niin mieletön kokemus, että tämä tulee olemaan jotain käsittämätöntä.

Workshoppeja, keskustelupaneeleja, luistelua, scrimmageja! Kansainvälisiä kouluttajavieraita, mieletöntä asiantuntijuutta.

Itse ilmoittauduin toimitsija-puolelle, kehittääkseni tuomarointitaitojani. Valinta oli kyllä vaikea, luistelijana kokemus olisi taatusti upea, ja valmennuspuoli olisi seuramme kannalta todella hyödyllinen. Onneksi joukkueestamme on lähdössä muitakin, joten edustaja joka osa-alueeseen varmasti löytyy.

Ilmoittautuminen täällä

Facebook-tapahtumasivu täällä

Women's right for shoes

Myönnän: olen välineurheilija harrastuksessa kuin harrastuksessa. Kun alkuvuodesta innostuin roller derbystä, aloitin hillitysti. Simppeli aloituspaketti Kickflipboardsilta, sisältäen aloittelijoiden suosikkiluistimet eli Riedellin R3:set. Täydensin settiäni ainoastaan värillisillä toe stopeilla, enempää asiaa miettimättä valiten nätin vihreät kantikkaat mallit. 

No, aika äkkiä tuli täydennettyä tilausta. Suojien mustien osien päällystämiseen väsyi, joten tilasin TSG:n valkoisen suojasetin. Kantikas toe stop oli ärsyttävä pyörähdellessään, joten tilasin pitkävartiset Gumballit. Facebook-kirppikseltä löysin Triple8:n kypärän. Radarin Cayman-rullat olivat kankeat, joten tilaukseen lähtivät Atomin Poisonit. Ja pehmeämmät cushionit menoa parantamaan. Ja nyt syksyksi olen jo hankkinut sisätreenejä varten astetta muhkummat polvisuojat.

Alkuvuoden päällystin luistinten kärjet itse ompelemillani toe capeilla. Luistinlainasta sain palkaksi nahkaiset toe capit, ja ne ovat kyllä helpottaneet kovasti elämää, huomattavasti pitkäikäisemmät. R3:set paljastuivat melko pian vähän liian isoiksi, joten hankin niihin omaan jalkaan mukaillut pohjalliset. Ajan kuluessa luistimet ovat venuneet todella paljon liian isoiksi. Tuplanauhoituksella olen saanut kuitenkin paljon pelastetuksi. 

Niin. Ja hankin luistimeni valkoisina, ajattelin että ne näyttäisivät kivoilta. Näyttiväthän ne, ehkä kuukauden. Sen jälkeen jokainen kuluma ja isku on tehnyt niistä lähinnä kulahtaneet. Joten ovathan ne surullisen näköiset (nauhat katkeilevat käytössäni asvaltilla jatkuvasti), ja ennen kaikkea epämukavat. Liian iso koko aiheuttaa luistinten heilumisen jaloissa aina toe stoppeja käyttäessä, varpaita tulee kipristeltyä ja jalat kramppaavat helposti. Nyt olen alkanut saada mitä ihmeellisempiä rakkoja ja hiertymiä jalkoihin, vaikka aivan uutena kengät eivät hiertäneet ollenkaan. 

Joten, eikös se ole aivan oikeutettua, että tilasin tänään itselleni uudet luistimet? ;) Olen piakkoin Riedellin Wicked -luistinten onnellinen haltija, jahka pakettini saapuu Quad roller skate shopista. 

Mitä mä voin sanoa. Women's right for chocolate. And nachos.

Elokuu!

No nyt se syksy on täällä! Vaikka elokuu ilmeisesti virallisesti onkin kesäkuukausi, tarkoittaa se minulle syksyä. Luontokin tuoksuu jo ihan erilaiselta kuin keskikesällä.

Tänään tuli heitettyä ulkoluistelulenkkikin ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Lämpötila oli miellyttävä 22 astetta, hiki nousi pintaan niin että tunsi tekevänsä jotain, mutta pystyi silti mukavasti heittämään sen n. 10 kilometrin lenkin niin, että puhtia olisi riittänyt enempäänkin vielä. 

Olen lähiaikoina kovasti ihaillut roller derbyn tuottamia tuloksia. Vaikka elopainoni ei ole pahemmin tippunut viimeisen puolen vuoden aikana, on rasvaprosentti huvennut ja erityisesti jalat kiinteytyneet. Sievästi myös alkavat lihakset erottua jaloista, minkä johdosta nälkä kasvaa syödessä. Kuntosalillä käyminen on pysynyt 3-4 viikkokäynnin tahdissa, eikä motivaation puutteesta ole vilaustakaan. 

Pakko myöntää, mutta mä nautin tästä itseni rääkkäämisestä! Se kaikkensa antanut fiilis treenin jälkeen, ja seuraavana päivänä kivistävät lihakset, se on tavoite. Ainut miinus on se, että salitreenin lisääntyessä on koko ajan ihan hirmuinen nälkä! On vaikea vastustaa (ylen)syömistä, ja pitää kiinni paremmista ruokatavoista, kun nälkä kurnii. Oletan kuitenkin, että tunne tasoittuu ajan kanssa. 

Ilo on myös Pinterest, täynnä motivaatikuvia. Ylläolevan ajattelin ottaa ohjenuorakseni, sopivan simppeliä. Maanantai-ohjeistus on erityisen hyvä kun sitä hetken pohtii! Elämänmuutokset kun alkavat aina maanantaina, ja myös jos tulee lipsuttua, ne päätetään aloittaa uudelleen seuraavana maanantaina. Näin myös minun kohdallani, ja viikon alku usein määrittää koko loppuviikon suunnan. 

HeiaHeiaan olen määrittänyt viikkotavoitteeksi 5 tuntia liikuntaa. Ikävän usein se on jäänyt vajaaksi, mutta uskon että syksy korjaa tämänkin. Uimahalli avaa ovensa taas viikon kuluttua, syyskuussa alkavat salitreenit roller derbyssä, ja siihen mennessä kuntosaleilu on kunnolla fiksoitunut elämääni. 

Helletreeniä

Olen syksyihminen. Ja vähän talvi-ihminenkin. Keväällä aivastuttaa, ja nää kesähelteet ei vaan sovi mulle. 22 astetta olisi sellainen sopiva maksimilämpötila. Niinpä nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan hirveää aikaa, onneksi on päässyt jo takaisin töihin, siellä on sentään ilmastointi =D

Luistelukin näillä ilmoilla on aika karseaa. Tosin kun hikivesi valuu jo valmiiksi, miksipä ei mennä luistelemaan. Vähäiset luistelut ovatkin sijoittuneet melko myöhäiseen iltaan, ei näitä ilmoja vaan kestä keskipäivällä. Eilen aamusti kuitenkin repäisimme joukkuekamun kanssa.

Ylläoleva kuva on otettu auringon noustessa, eilen aamulla klo 5. Lämpötila n. 20 astetta, eli juuri kiva ilma luistella. Heitettiin puolentoista tunnin lenkki, ja kun kokemus oli niin hieno, toistettiin lenkki tänä aamuna samoihin aikoihin. Mitäpä sitä ei tekisi derbyn eteen?
Kovin monena peräkkäisenä aamuna tällaisiin heräämisaikoihin ei tosin pysty...

Kuntoiluni otti askeleen eteen päin eilen. Kävelin Antinkadulle, sisään uudehkon kuntosalin ovista, ja ostin jäsenyyden. Kyseessä on vauhdilla leviävä ketju Fitness 24 Seven, ympäri vuorokauden auki oleva halpasali. Tänään kävin sitten ensimmäisen kerran tutustumassa, aamuluistelujen jälkeen.

Näin ensialkuun salitreenin pariin palatessa (edellisestä aktiivitreenauksesta on aikaa yli kaksi vuotta) arvostan suuresti sitä, että salilta löytyy naisten oma alue. Saa olla katseilta suojassa kun ähisee ja ihmettelee =D. Saliohjelman luonninkin aloitin tänään, vähän uutena alueella. Aiempiin salijäsenyyksiini on sisältynyt ohjelma, joten nyt kun sitä tekee itsenäisesti, vaatii se vähän opiskelua.
Pääasiallisena lähteenäni käytin punttis.net -sivustoa. Yhdistelin ulkomuistista muutamaakin eri ohjelmaa, aloittelijan kolmijakoista sekä HST-ohjelmaa. Ylä- ja keskivartalopainotteisesti olisi tarkoitus keskittyä treenaamaan, jaloilla on jo hyvä etumatka luistelun ansiosta.

Nyt vaan täytyy koittaa pitää into päällä, saisi kunnon kohoamaan derbyäkin varten, ja tätä elopainoa hupenemaan!

Kesäloma kuvina

Tuomaroinnin ensiyritys. Kuvassa kanssani Jaw, Cruella ja Rhonda Gay.

Rantajameissa Penalty Trackerina. Muistilista pakollinen.

Kesäluistelua.

Tilanne päällä. Kuvassa vieressäni Kenraali UZI, Chick Norris sekä Munatron.

Kisastudioni eiliseltä. Kissa does not approve.

Kiireisen nauhaviritys. Asvalttiluistelu syö joka kerralla ainakin yhdet nauhat poikki...

Syksyä odottamassa uudet polvisuojat!