Ja sitten kun joskus ei vain huvita

Juuri viime postauksessa juttelin kuntokuurista ja liikakilojen karistamisesta. En nyt tiedä, onko sitä ollut liian energinen touhottaja, kun tällä viikolla on taas ollut sellainen ihan-sama-en-jaksa -fiilis. Ruokavaliosta on tullut lipsuttua, derbyn kierroksiin ei tullut tällä viikolla kuin metri lisää viime kertaan (kun piti saada kaksi kierrosta..) ja terveydessäkin on ärsyttävästi ongelmia juuri nyt kun ei pitäisi.

Tällaisina hetkinä sortuu helposti miettimään, että onko niillä liikakiloilla nyt oikeasti niin väliä. Siinä sohvalla istuminen olisi vain niin mukavaa, hyvä kirja kädessä ja kissa kyljessä.

Mutta onneksi jotain muutoksia asenteisiin on tullut. Jatkuva syöminen on vähentynyt, ja tällä hetkellä ajatukseni parhaasta kirjanluku-napostelusta on iso lasillinen vettä. Lannistumisen hetkinä täytyy vain unohtaa käydä vaa'alla, keskittyä hetkeen ja jatkaa matkaa, kuten posterikin sanoo, edes hitaasti. Ja toivoa, että viikonlopun kohonnut(!) paino johtui vain turvotuksesta, hormonaalisesta kierrosta ja eri kellonajasta...

Ehkä ensi viikko on sitten mielialaltaan parempi taas.