keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kuntokuurin tilannepäivitystä

Pienehkö tauko taas bloggailussa takana, derbyä on taas piisannut ja lopun edestä työ haittaa harrastusta. Viime viikonloppuna olimme Poristakin Oulussa asti, NSO-joukoissa Hits Don't Lie -boutissa. Ja eilen illalla meitä matkasi kokonainen autollinen Tampereelle scrimmantaihin, loput NSO-joukoissa ja minä refe-tiimissä taitoja opettelemassa. Tällä kertaa pääsin ihmettelemään Outside pack refen (OPR) hommia.

Gearcheckin aika.
Ja oli kyllä taas niin siistiä! Uusi positio toi mukanaan uusia juttuja, mutta koin OPR:n homman kuitenkin helpommin sisäistettäväksi kuin jammer refeilyn. Varmasti haasteita riittää tässäkin positiossa, mutta alkuun pääsy oli helpompaa, kun kierron vain vihdoin hahmotti.

Ylläolevassa kuvassa näkyy myös ihka-aito tuomarin paitani, joka tosin on mallia makkarankuori. Tuleepa oltua ryhdikäs, ja saa lisämotivaatiota painonpudotukseen...
Ja painonpudotuksesta puheenollen: työpaikkani järjestää tämän syksyn aikana arkiliikuntahaastee-projektin, jonka puitteissa on erilaisia tapahtumia. Loka-marraskuussa osallistumme Hymis-kamppanjaan, jonka aikana pidetään liikuntapäiväkirjaa kaikesta arkiliikunnasta kahden kuukauden ajan. Lisäksi projektin aikana on mahdollista käydä kehonkoostumusmittauksissa.


Tänään oli minun vuoroni käydä testeissä. Testit pitivät sisällään puristusvoimamittauksen, leposykemittausta, sekä sen varsinaisen kehonkoostumusmitan. Tässä ylhäällä paljastan vähän omia lukemiani, jotka aika pitkälti olivat vähän masentavia. Rasvaprosentti paukkuu reilusti yli suositusarvojen, kuten arvattavissa olikin kokonaispainoni perusteella. Nestettä kehossa piisaa, vaikka testi kertoi etten juo tarpeeksi (tämäkin oli tiedossa, ja työn alla!). Mutta iloinen uutinen oli myöskin keskimääräistä korkeampi lihasmassan määrä, yli 34 kiloa painostani on silkkaa lihasta!

Tämä lihasmassa arvattavasti painottui enemmän alaruumiin eli jalkojen puolelle, mikä ei liene yllätys roller derbyn rasittavuuden huomioiden. Tästä tuloksesta saankin toivottavasti lisäpontta ylävartalotreenin tekemiseen salille. Yleisesti korostettiin sitä, että jotta kehoni ei menisi säästöliekille, tulee syödä vähintään 1700 kcal:n verran päivän aikana, juoda riittävästi, ja harjoittaa valtaosaksi vain kevyesti rasittavaa liikuntaa, joka ei nostata syketasoa liiaksi. Näin aineenvaihdunta saisi ohjeistuksen mukaan lisää pontta toimintaansa, ja pääsisin kohti ihannepainoani.

Koin kehonkoostumusmittauksen kaiken kaikkiaan hyödylliseksi. Mittausten varmuus vähän ihmetyttää, että miten kämmenten ja jalkapohjien kautta muka saadaan luotettavaa tietoa elimistön kokonaistilasta, mutta pakko kai se on uskoa. Näillä opeilla on taas hyvä jatkaa eteenpäin, toivoen että tällä saan lisäenergiaa harrastamiseen ja luonnollisesti sitä elopainoakin alaspäin. Tämä mittaus antoi ihannepainoarviokseni 80 kiloa, siihen olisi tämän päivän tiedoilla 16 kiloa matkaa.


OPR-palaveri. Reference 101, Jaw sekä allekirjoittanut.
Ps. Olen kahdeksatta päivää karkkilakossa. Elintapojen korjaus lähtee sokerin vähentämisestä.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Rullakokoelma













Kun sen rullapostauksen kerta lupasin, niin tässäpä sitä tulisi. On saattanut mennä ehkä "hieman" överiksi, ottaen huomioon että olen harrastanut lajia vasta reilun puoli vuotta...

Mutta, nyt rullani esittelyyn.

Rulla: Radar Cayman
Koko: 62 mm x 43 mm
Kovuus: 95A

Kammottavassa maineessa olevat Caymanithan ne siinä. Nämä tulivat ensimmäisten luistimieni eli R3:sten vakiorullina mukana, ja ei ole tullut kovin monta kertaa näillä luisteltua. Mielikuva on, että tärisevää, jäykkää menoa oli. Rullia haukutaan paljon, ja sen perusteella minäkin melko nopeasti päätin hankkia uudet rullat. Luistelimme alkuun likaisella, liukkaalla parketilla, ja lipsuvaa menoa oli.

Mielenkiinnosta voisi kokeilla kyllä näitä rullia uudelleen, katsoa onko parantunut luistelutaito muuttanut vaikutelmaa rullistakin. Jos ei, niin ainakin näistä saa väkerrettyä tosi hienoja pokaaleja! =D



Rulla: Atom Poison Slim
Koko: 59 mm x 38 mm
Kovuus: 84A

Caymanien perään päätin hankkia hybridi-renkaat, ei tarvitsisi sitten hankkia niin monia renkaita kun voi näillä mennä uloskin (hah!). Ja näistä renkaista olen kyllä tykännyt. Ensi alkuun tuntuivat Caymaneihin verrattuna jopa tahmeilta, mutta luistelutaitojen kehittyessä nämäkin tuntuvat kyllä lipsuvan, erityisesti kurveissa. Isoin syy on luultavasti käyttämämme parketin uskomaton pölyisyys.

Jonkin verran Poisonit kyllä ovat kesän aikana asvaltilla kuluneet ja reunoista pyöristyneet, ja sen on huomannut nyt sisäkäytössä, rengas on ikävän paljon kärsinyt kesästä. Siksi päätinkin loppukesästä metsästää itselleni jotkin kivat uudet sisärenkaat ja jättää Poisonit pääsääntöisesti ulkokäyttöön.


Rulla: Radar Flat Out
Koko: 62 mm x 43 mm
Kovuus: 88A

Nämä rullat olivat siis se seuraava hankinta. Ja ennen kaikkea nämä olivat Sulo Vilén -hetkeni (kun halvalla sai), mutta olin kyllä kuullut, että ovat ihan hyvät rullatkin =D. Itseasiassa joukkueessamme useammalta löytyvät nämä rullat ja palaute on ollut positiivista.

Itse en olekaan vielä näitä päässyt käyttämään, olen syksyn aikana päässyt sisälle luistelemaan vasta ihan pari kertaa, ja näiden edelle ovat ajaneet uusien luistinten mukana olleet rullat. Mutta kyllä nämäkin pian vuoronsa saavat, luultavasti jo tämän viikon perjantaina pääsevät testiin fresareiden liukkaalla treenialustalla. Vielä on harkinnassa käytänkö pelkästään näitä rullia vai miksaanko...


Rulla: Radar Tuner
Koko: 62 mm x 43 mm
Kovuus: 93A

Nämä rullat siis tulivat uusien Wicked -luistimieni mukana. Oikeastaan minkäänlaista aiempaa käsitystä minulla ei näistä rullista ollut, kenelläkään joukkueestamme ei näitä rullia ennestään ollut. Ajattelin kuitenkin, että eiköhän tämän tasoisissa luistimissa ihan hyvät rullat tule mukana. Tätä rullaa sai myös monenlaisella kovuudella valita luistimien mukaan, mietin että tätä kovuutta voisi koittaa miksata Flat Outien kanssa.

Olen nyt päässyt luistelemaan niillä nyt kahdella eri pinnalla, kahdessa eri treenitilassamme. Ja vaikutelmat ovat hyvin erilaiset. Toisella lattiallamme nämä ovat jopa tahmeat, toisella lipsuvat ihan minne sattuu. Alkutunnustelu on siis vielä menossa, mutta mitenkään älyttömän ihastunut en näihin(kään) Radareihin ole.


Valkoiset rullat: Atom Boom Slim
Koko: 59 mm x 38 mm
Kovuus: Firm (ei varsinaista durometer-lukemaa, verrattavissa kovuuteen 88A)

Mustat rullat: Atom DNA
Koko: 59 mm x 38 mm
Kovuus: 86A

Nämä ovat nyt sitten viime viikonlopun ostos Double Threat Skatesista Lontoosta. Selitin myyjille, että minulla ei ole oikeastaan mitään rullia, jotka olisivat tarpeeksi gripit liukkaalla, likaisella harjoittelualustallamme, ja heistä blokkerina pelaava suositteli muutamia yhdistelmiä, joista päädyin valitsemaan tämän Atomin sekoituksen. Ihan vain koska olen pitänyt enemmän Poisoneistani kuin mistään muista rullista toistaiseksi. Nämä pääsevät ensimmäisen kerran testiin luultavasti ensi sunnuntaina, katsotaan miltä tuntuu.



Tällainen kokoelma on päässyt karttumaan, ja näillä on sitten tarkoitus pärjätä ainakin ensi vuoden syksyyn asti! Poisonit saavat palvella vielä ensi kesänkin ulkona, erillisiä ulkorullia en aio vieläkään ostaa. Tämänvuotiset derby-shoppailut ovat muutenkin olleet niin laaja-alaiset, että pitäisi pärjätä pitkän aikaa (uusi kypärä kyllä tarvitsisi hankkia... =D ).

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kirjavinkki: Love and Skate -sarja


Lontoon reissu on takana ja arkeen palattu mukavan unisella startilla, kuitaten matkustajan univelkoja. Pääsin reissussa vähän shoppailemaan Double Threat Skatesiin, ostin rullat (no niinpä, taas!) ja vähän tilpehööriä luistinten kärkien suojaamiseen. Palaan asiaan luultavasti rullapostauksen merkeissä. Mutta, nyt se tämänkertainen aihe ja varsinainen maraton-postaus. Halusin kuitenkin kertoa tästä mielettömästä kirjasarjasta kerralla.


Aloitin viime viikon alussa lupaavan oloista derby-teemaista kirjasarjaa, ja reissun aikana kertyneiden matkustustuntien aikana sain sen päätökseen. Kyseessä on yhdysvaltalaisen Lila Felixin luomus, viisi-osainen pienessä ajassa julkaistu sarja, joka kertoo kirja kerrallaan yhden rakkaustarinan. Kirjojen miespuoliset päähenkilöt ovat sukua keskenään, veljeksiä biologisesti tai muuten tiukkaa perheyhteisöä. Ja yhtä lukuunottamatta kaikki löytävät derby-tytön itselleen. Se yksi poikkeus on itse derby-refe ja siis juuri mieleiseni poikkeus kaavaan.

"Yes, Mom, I know that I'll never find anybody who loves me with blue hair. That's why I dyed it pink." 
- Love and Skate 

Sarjan aloittaa nimiromaani, Love and Skate. Kirja kertoo Blackin veljeksistä vanhimman, rakkaudessa pettyneen Owenin sekä derby-tyttö Nellien tarinan. Ensin kun aloitin kirjaa lukemaan, tuntui kieli vähän kömpelöltä enkä ollut hirveän innoissani. Nopeasti kuitenkin tarina tempaisi mukaansa, ja päähenkilöiden elämä alkoi kiinnostaa. Louisianaan sijoittuva sarja sai etelävaltioiden aksentin soimaan korvissani. Saman tien kun sain kirjan luettua, latasin jatko-osan puhelimeeni.

"You are so damned smug. What makes you think you even cross my mind when I'm skating? Huh?"
"Because then you get on that track, you're gonna remember me kissing the crap out of you."

- How It Rolls

Toisena vuorossa on How It Rolls, tarina Owenin nuoremmasta veljestä Falconista. Falcon on perheen kunnollisin poika, perheen huolenpitäjä, jolla ei anna elämässään aikaa kuin työlle. Ja sitten Falcon tapaa Reedin. Reed on oranssihiuksinen derby-tyttö, jonka elämä on kulkenut sijaisperheestä toiseen ja Falcon saapuu hänen elämäänsä juuri oikeaan aikaan.

"I crawled out from underneath the morning beastie that was Storey. Somehow she always managed to wrap herself around me. It reminded me of a kid hugging one of those huge teddy bears at the fair. And I loved every second of it."
- Down 'N' Derby 

Kolmantena sarjassa on Down 'N' Derby, ja veljessarjan nuorimmainen, Maddox. Maddox tapaa Storeyn Kalifornian auringon alla, ja yhdessä he ratkovat elämän aiheuttamia kolhuja toisissaan.


"So how come y'all are on the bench?
"Because they were unreasonably violent during the last bout and now they're benched for unsportsmanlike conduct." Nixon said as he rolled past me to the other side of the bench." 

- Caught in a Jam

Sitten suosikkini, Nixon the referee. Nixon on Blackin veljesten serkku, vaikka näin tiiviissä perheyhteisössä ei sellaisia erotteluja tehdä. Nuoruusvuosien sekoilut jäivät Nixonilla taakse, kun erään yhden illan jutun tuloksena syntyi Scout, kolmevuotias punapäätyttö, jonka yksinhuoltaja Nixon on. Yksi harvoista lapsihahmoista muuten, joka ei ärsytä. Kouluaikojen ihastuksen kohde Journey on palannut paikkakunnalle, ja on aika Nixonin ja Journeyn selvittää välinsä lopullisesti.

"Going home, I felt better than I had in a long time. I felt rested and revived, somehow.
Then I remembered I'd be meeting Hayes' father in less than three hours." 
- False start

Viimeisenä sarjassa kerrotaan Rexin ja Hayesin tarina. Rex on osa Blackin veljessarjaa vähän monimutkaisesti, en viitsi kertoa enempää jotten spoilaa aiempia osia. Rex on elämässään nähnyy ja kokenut liikaa, eikä hän jaksa enää uskoa rakkauteen. Asian muuttaa kuitenkin Hayes, pintapuolisesti täydellisen oloinen derby-tyttö. Ja loppu onkin sitten historiaa aiempien osien mallin mukaan.


Kirjoilla on paljon yhteneväisyyksiä keskenään ja juonenkuljetus on hyvin samankaltainen. Yhteistä on kuitenkin myös äärimmäinen suloisuus, rakkaus on kaunista ja ainakin minuun kirjoitustapa vetosi. Lisäksi kaikissa jatko-osissa pyörivät mukana myös aiempien osien päähenkilöt, ja samalla heidän kaikkien tarina saa jatkoa.

Tätä sarjaa voin siis vilpittömästi suositella ja etenkin nyt, kun ensimmäisestä osasta on loistava tarjous Amazonin Kindle Storessa. Ensimmäisen osan saa nimittäin ilmaiseksi. Joten nyt ainakin on kaikilla hyvä syy ladata Kindlen sovellus älypuhelimiin ja antaa mahdollisuus uskomattoman koukuttavalle derby-chicklitille!

perjantai 5. syyskuuta 2014

No ne uudet luistimet!


Mun upeat Riedell Wickedit. Ne saapuivat itseasiassa jo viikko sitten, mutta nyt on hyvä kertoa ensivaikutelmia. Olen luistellut näillä nyt neljästi, kahdesti sisällä mukana tulleilla Radar Tuner -renkailla, ja kahdesti ulkona vanhoilla Atom Poisoneillani.


Olin ensin vähän kauhuissani, sovittaessani luistimia ensimmäistä kertaa jalkaan. Varsi on hieman R3:sia korkeampi, ja aito nahka tuntui todella kovalta jalkaan ja erityisesti nilkkaan noustessa toe stopeille. Ostinkin huolissani rakkoja ehkäisevän puikon sekä varsinaisia rakkolaastareita ensimmäistä luistelukertaa varten. Huoli oli kuitenkin turha, vaikka luistimet ovat korkeat, eivät ne yrittäneetkään kalvaa.

Luistimien kiristysremmi on hieman alemmas sijoitettu kuin edellisissä luistimissani, jossa remmi oli nilkan ympärillä. Tämä remmi tuntuu paremmalta, tukien kantapään paikalleen luistimeen.

Ykkösenä upea uusi ominaisuus on kuitenkin alumiinipleiteissä oleva toestopin kiinnitysmekanismi. Mutteri puuttuu kokonaan, ja kun toe stop on saatu halutulle syvyydelle, kiristetään rungossa oleva rako kiinni kuusiokoloavaimella. Vaikuttaa niin paljon paremmalta systeemiltä!


Mukana tulivat tosiaan Radarin renkaat kovuutta 93A. Olen nyt kokeillut rullia kahdella eri lattialla. Ensivaikutelma on melko liukas, enkä ole kovin vakuuttunut. Kaipaan vain niin paljon gripimpiä renkaita. Hankintalistalla ovat kyllä muutenkin olleet jo jonkin aikaa pienemmällä numerolla varustetut rullat, ehkö löydän sellaiset huomenna matkatessani viikonloppulomalle Lontooseen... Hankintalistalle päätyvät myös uudet toe capit, vanha malli ei oikein tunnu istuvan luistimen kärkeen.

Mutta kaiken kaikkiaan, olen erittäin tyytyväinen. Tästä alkaa pitkä, kaunis rakkaustarina minun ja luistimieni välillä.

torstai 4. syyskuuta 2014

Sarjakuvaa Roller derbystä: Monica Gallagher

Nyt löytyi unelma: kahdesti viikossa päivittyvä roller derby -teemainen sarjakuva, joka on ilmestynyt vuodesta 2008!


Kyseessä on Monica Gallagherin Bonnie N. Collide, Nine to Five, jonka päähenkilö on Bonnie, toimistotyöntekijä, joka vaihtaa vapaalle astetta rajummin. Konttorin työkavereista löytyy myös ihmissusi(!), ja Bonniekin pitää luistimiaan töissäkin. Ei siis ihan perus B.Virtanen, lyhyessä ajassa koukuttava, kivan simppeli strippi-sarja.

Kaikki sarjakuvat löytyvät täältä. Taiteilijalla näytti olevan laaja tuotanto muissakin aiheissa, mutta taidan olla aika kauan jumissa tämän kanssa =D. Postaukseen valitsin pari suosikkiani, klikkaile isommaksi.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Fresh Meat -kurssi


Porin seurassamme eletään jännittäviä aikoja. Meillä "vanhoilla ja kokeneilla" luistelijoilla on uusi haaste edessä oman harjoittelun lisäksi, nimittäin uusien harrastajien tuominen lajin pariin. Viime viikolla järjestimme info-tilaisuuden tuleville fresh meat -kurssilaisille, ja tänä perjantaina alkavat tositoimet. Myös minä lupauduin mukaan valmentamaan fresareita, ja joukkueen sisäisenä tiedottajana harteilleni on langennut myös fresareille tiedottamisen vastuu. Ja pakko sanoa, toistaiseksi olen nauttinut joka sekunnista!

Yhdessä valmennustiimiin lupautuneiden kanssa aloimme jo hyvissä ajoin suunnittelemaan tulevan kurssin treenirunkoa. Ja olimmekin vähän ihmeissämme. Tuntuu, että hirveän heikosti netistä metsästämällä löytyi mitään kovin konkreettista fresari-kurssin pohjaa, joten loppujen lopuksi sävelsimme päästämme ja tietysti omien kokemustemme pohjalta.
Porissa Fresh Meat -kurssi jakautuu kahteentoista kurssikertaan, joista viimeinen on jo yhdessä meidän täysivaltaisten jäsenten kanssa. Eli yksitoista kertaa opettaa tuleville luistijoillemme tarpeeksi, jotta he pystyvät liitttymään joukkoomme! Kuulosti vaikealta, mutta loppujen lopuksi ratkaisu olikin ilmiselvä.

Minimum Skills. Se tuska, se tuli meidän kaikkien perseidemme alla, ratkaisu ongelmiin. Koska ne kirotut minarit sisältävät kaiken oleellisen, nimenomaan sen minimitason, jolloin pelaaja on valmis pelaamaan. Niiden vaatimusten mukaan olikin sitten helppo luonnostella fresari-kurssin sisällön runko, jakaen asiat tasaisesti kurssille. Kyseisen rungon mukaan kukin valmentaja sitten rakentaa oman valmennuskertansa, oman makunsa mukaan, sisällyttäen runkoon valitut oleelliset tekijät mukaan opetukseen.


Ylläoleva lausahdus on valmennustiimimme suuntalause. Rakentavalla palautteella pääsee pitkälle. Tässä kasvatetaan marraskuussa joukkoomme astuvia kollegoja, eikä mitään alempiarvoisia jäseniä. Ja negatiivisella palautteella ei saada mitään aikaiseksi.

Itse olen valmennuskasteen alla heti tämän viikon perjantaina, onneksi työparinani on meidän keväällä aloittaneiden pääasiallisessa vetovastuussa ollut Queen. Tavoitteena olisi opettaa fresareimme ne perusteet kurssille. Se aina niin tärkeä derby stance (joka itsellänikin on edelleen a-i-v-a-n liian korkea...) sekä oleellisimmat jarrutukset ja kaatumiset. Kurssilaisilta sain jo todella positiivisia kommentteja murtuneista luista, mutta yritän suhtautua valmennustaitoihimme toistaiseksi vielä luottavaisesti. Perusteet haltuun, niin sitten voi rohkaista oppimaan haastavampia kikkailuja (ja päästää fresarit urheiluhulluimpien valmentajiemme rääkättäväksi =D ).

Yritän postailla fresari-kurssimme etenemisestä pitkin matkaa, ja jonkinmoista yhteenvetoakin kurssin lopuksi marraskuun puolivälin tienoilla.