HeiaHeia-vuosikatsaus

Vielä vuodenvaihteen kunniaksi palaan suosikki-liikuntasovellukseeni, HeiaHeiaan. Nimittäin tilastojen muodossa, koko vuoden yhteenveto (kun huomenna ei ehdi töissä olemisen ja vuoden vaihtamisen ohessa kyllä yhtään mitään)!  Mikäs sen hauskempaa kuin tilastot, eikös.

183 tuntia koko vuoden aikana, tarkoittaa keskimäärin tunti liikuntaa joka toinen päivä. Mielestäni aika hyvin toivottomalta sohvaperunalta. Ja ei mitenkään yllättävästi, lajien ykkönen on roller derby. Kävelyä on tullut lähes sata kilometria, uintia kahdeksan kilometria, mutta kuntosalikäyntejä ainoastaan 12. Siinä heti selkeä petraaminen ensi vuodelle. Samoin tulevan yhdistelmäsalikorttini kanssa jumppia tulee olemaan enemmän.

Hierottavana olen käynyt useamminkin kuin kerran, mutta ainoastaan tuo yksi kerta oli niin pahassa jumissa että koin mainitsemisen arvoiseksi. Kuitenkin, jos kuntosalikäyntejä aion lisätä, pitäisi kiinnittää lisää huomiota myös lihashuoltoon.

Seuraava tilasto onkin sitten treenituntien jakaantuminen vuoden ajalle. Vuodesta huomaa hyvin, missä kohtaa alkoi roller derby, lähes tyhjä tammikuu kokee positiivisen muutoksen =D. Mukavaa nousua huhtikuun alkuun, mutta sen jälkeen alkaa ikävä jojoilu. Vihreä viiva osoittaa tavoitetasoni, 5 tuntia viikossa. Siihen pyrkiminen varmaan aiheuttaakin jojoilun, aina välillä muistan (mielestäni todella kohtuullisen) tavoitteeni ja pyrin siihen, mutta sitten taas iskee saamattomuus.

Ensi vuodenkin aion pitää tavoitteeni tuossa viidessä tunnissa per viikko. 52 viikkoa vuodessa, eli kokonaissaldon pitäisi olla 210 tuntia ensi vuoden lopussa. Viisi tuntia on mielestäni todella olematon viikkotavoite kaikilta näkökannoilta, ihan kansanterveydellisestikin ajatellen jos nyt vedän siviiliammattini mukaan!

Hyvää, liikkuvaa uutta vuotta kaikki mysteerilukijani!

Pois mukavuusalueelta

Viikonloppuna otsikon mukaisesti todellakin poistuin mukavuusalueeltani, tavallaan. Halu päästä liikkumaan, joukkueella joulutauko treeneistä, ulkona paukkuu pakkanen. Joten ei muuta kuin Budget Sportin kautta kentälle!

Siitä on suunnilleen kymmenen vuotta aikaa kun minulla on viimeksi ollut perinteiset jääluistimet jalassa. Ja silloin ne olivat kaunokkaat, enkä osannut tehdä niillä muuta kuin luistella eteenpäin (joskus lapsena ennen kasvupyrähdystä olen kyllä osannut vaikka mitä sirklaamisia). Nyt kuitenkin aktiivinen luisteluharrastukseni ja luonnon antamat olosuhteet suorastaan velvoittivat kokeilemaan. Ensimmäinen kuva kertoo totuuden lauantaina. Onko pakko, tää on kauheeta, miten nää toimii. Kolmas kuva on eiliseltä, pysyi jo paremmin pystyssä ja oli se ihan kivaakin jo. 

Luisteleminen oli täysin erilaista kuin rullilla, mutta kun touhun hoksasi niin kyllä se sitten tuntui tutultakin. Nyt vain toivotaan jatkoa pakkaskeleille, niin tietää kuinka sitä kuluttaa derby-vapaat iltansa. 

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

Tai pussillinen vanhoja. Selailin HeiaHeia-sivuston historiaani ja havaitsin, että ensimmäisen kerran olen vetänyt quad-luistimet jalkaani 18. tammikuuta. 5. helmikuuta olen perustanut tämän blogin ja 26. helmikuuta olen asettanut treenitavoitteekseni derby-tytön teräsreidet treenipäiväkirjassani. Blogin teemoissa lukee edelleen kadonneen vyötärön metsästys, vaikkei ole paljon näkynytkään.

Molempien, blogin ja HeiaHeian, tarkoitus on ollut saada kunto nousemaan ja (ennen kaikkea, voisi ajatella) paino laskemaan. No mitenkäs se vuosi on mennyt? Kun yläpuolella näkyviä reisikuvia katsoo, aika kivalta näyttää kehitys. Vaa'an mielipidettä kun kysytään, mitään lukuja paljastamatta, aika perseelleen. Kiloja ei ole lähtenyt. Tarkkoja lukuja en keväällä kirjoittanut mihinkään talteen (koska ne hajottivat), mutta mielikuva on että niitä on saattanut olla jopa muutama vähemmän kuin nykyään. Kehon prosentit ovat muuttuneet parempaan suuntaan, rasvaprosentti laskenut ja lihaslukema noussut. Edelleen rasvaprosentti on kuitenkin epäterveellisen suuri.

Treenejämme on mukavasti kuvattu pitkin vuotta, näkee vähän omaa kehitystään. Ensimmäinen kuva on otettu varta vasten poseeraten, loput liikkeessä. Ja näin yhtäkkiä kun kuvia katsoo, parhaalta näyttää huhtikuun kuva, tuon keskivartalokehityksen kannalta. Asento on kuitenkin aavistuksen kumarampi, joten täyttä totuutta kuvasarja ei kerro. Mutta kaikista huonoimmalta kehityksen kannalta näyttää marraskuun kuva! Ja loppuvuosi onkin ollut huono. Mieliala on ollut huonompi ja ruoka maistunut, paljon muuta treeniä ei ole ollut kuin derbytreenit. Ja niitäkin on jäänyt väliin, milloin mistäkin syystä tai "syystä."

Joten mikäs sen parempi ajankohta vuodessa alkaa tehdä elämänmuutosta kuin tammikuu. Facebook on pullollaan erilaisia alkuvuoden haasteita, itse olen tarttunut vähäsokeriseen tammikuuhun (makeat herkut hyllylle!) sekä tipalliseen tammikuuhun, jossa harhaanjohtavasta nimestä huolimatta keskitytään ainoastaan vesitippoihin. Lisäksi mielenkiinnolla odotan hyvinvointikalenterin uutisia.  

Koin kuitenkin tarvitsevani jotain konkreettista, tuollaiset Facebook-haasteet kun ovat aiemminkin jääneet ihan vain seurannan asteelle ja varsinainen osallistuminen on unohtunut. Päätinkin siis investoida treeni- ja dieettiohjeeseen, Fitfarmin Superdieettiin. Jännityksellä odotan...

Nyt sitten tsemppiä, jos vihdoin täältä ihran keskeltä esiin nousisi se oma minä, jollaista edelleen odottaa peiliin kurkatessaan ja aina niin pettyy. Kevättä kohti, kilo viikossa tai jotain? =)

Roller derbyä ja musiikkia

Säännöllinen YouTube-selailuni tuotti pitkästä aikaa jotain erityisen miellyttävää. Pidän hyvästä musiikista (ja välillä huonostakin). Pidän roller derbystä. Ja nyt törmäsin hyvän biisin mukavan erilaiseen musiikkivideoon, jossa on mukana banked track roller derbyä. Kerrankin vieläpä mukavan kokonaisvaltaisessa teemassa.



Oh the bond is deeper than skin
The kind of club that we're in
The kind of love that we give
Oh ever since the dawn of mankind
We all belong to a tribe
It's good to know this one's mine

Joulukuu

Sairasloma loppui viikko sitten sunnuntaina rytinällä, kun PRB matkusti Seinäjoelle scrimmagea varten. Väkemme edusti pelaajavahvistuksina Seinäjoen ja Riverdalen joukkueissa, NSO-riveissä, sekä refe-tiimissä. Itse vedin ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon luistimet jalkaan ja olin yhden scrimmagen verran jammer refenä.

Tämä oli nyt, jos laskuissa olen pysynyt mukana, neljäs kerta kun olin jammer refenä. Kerran olen ollut OPR:nä, ja kerran FIPR:nä, ja näiden kokemusten perusteella sanoisin että jammer reffaus on suosikki-positioni. Vielä on aikaista tietenkin näin julistaa, mutta aavistukseni on vahva.

Hieno kokemus, Seinäjoki, huikea roadtrip joukkuekavereiden kanssa.

Tällä viikolla on sitten töiden lisäksi valvottu öitä Roller derbyn MM-kisojen puitteissa. Olemme pitäneet kisastudiota kotonani katsoen kaikki Suomen pelit, ja väleissä muita. Upeat kisat, paljon ruokaa, huikeaa motivaatiota omaankin luisteluun.

Ensi viikonloppuna on luvassa ensimmäinen täysimittainen koti-scrimmage PRB:lle. Helsinki Roller Derbyn C-joukkue tulee kyläilemään, ja luistelijamme ovat todellisen koitoksen edessä, onneksi näin harjoitusottelun merkeissä. Itse olen toimitsija-tiimissä, todennäköisesti NSO:na, tarpeen mukaan siis. Onneksi joka tapauksessa ensi sunnuntaina pääsen taas tuomaroimaan, Kouvolan Open Skaten kotijoukkue-scrimmageen. Sitä ennen uutteraa valmennusta vielä luvassa kotona tänään.

Tällaista ajatuksen virtaa tällä kertaa, ehkä ensi kerralla saan taas jotain suunnitellumpaa tekstiä aikaiseksi.