Hyvää vuosipäivää...

... nimittäin minulle ja luistimille! Tasan vuosi sitten vedin ensimmäistä kertaa quad-rullaluistimet jalkaani, ja siitä se lähti. Samana iltana laitoin luistimet tilaukseen, ja kahden viikon(!) piinallisen odotuksen jälkeen omat varusteet saapuivat ja loppu on historiaa. Hienoa historiaa.

Viralliset Pori Rolling Brigaden edustuskuvani.

Tämän lajin myötä olen löytänyt liikunnan ilon, ensimmäistä kertaa elämässäni olen innoissani jostain urheilulajista. Olisi joskus mielenkiintoista laskea, kuinka monta tuntia viikossa vietänkään roller derbyn parissa. Toki, omia treenejä on vain kolme tuntia viikossa, mutta sitten on joukkueen Facebook-ryhmät, seeprojen ryhmät, NSO:iden ryhmät, ja lukuisat blogit, artikkelisivustot, tumblr-sivut, youtube-videot peleistä ja kikkailuista, pinterest-selailu... Ja kaupan päälle tietenkin reissailu ympäri Suomea toimitsijan, ja välillä katsojan, roolissa.

Vuosipäivä tuli vietettyä mukavissa merkeissä. Vaaka näytti aamulla dieetin kokonaispudotukseksi toistaiseksi -3,8 kg. Kummitytön syntymäpäivillä en sortunut herkkupöydässä, pysyin tiukkana kahvikuppini kanssa. Ja illalla huikeat tekniikkatreenit, teemana toe stopeilla kipittely, mikä on lempiaiheeni. Vietän muutenkin aina treeneissä paljon aikaa toe stopeilla keikkuen, ja nyt niin piti oikein käskystä tehdä koko 1,5 tunnin treeniaika. Pitkästä aikaa tuli myös osallistuttua pelilliseen treeniin, sekä blokkerina että jammerina. Etenkin blokkerina olo oli todella virkistävää, pitäisi varmaan joskus kokeilla kokonaista scrimmagea pelaamassa =).

Tästä on hyvä jatkaa, veikkaan että roller derbyn parissa tulee kulumaan vielä hyväkin tovi!

Uusi sykemittari!

Tai no, uusi vanha. Olen jo jonkin aikaa miettinyt sykemittarin ostoa, ihan vain mielenkiinnosta syketasoani ja tilastojen ilossa. Olin jo päätynyt Polarin mittariin, kun bongasin Facebook-kirppikseltä halvalla Suunnon M1-mittarin. Nopea hihkaisu, ja mittari saapui tällä viikolla kotiin. Pelkäsin vähän, että mukana on kokomuovinen/-kuminen sykevyö, mutta onneksi oli tekstiilivyö! Ja tänään mittari pääsi ensimmäistä kertaa kokeiluun, illan derby-treeneissä.

Töissä mittailen sykkeitäni ja muita vitaalitoimintojani välillä joutoaikana (sairaanhoitajan työedut =D ), ja leposykkeeni on ollut pääsääntöisesti turhan korkea, 80-90 välissä. Tänään kun kotona opettelin mittarin käyttöä, oli kuitenkin iloinen yllätys vastassa. Rauhassa sohvalla istuessani syke kävi välillä 62:ssa, pääsääntöisesti pyörien 73:n tienoilla. Vähän ilmeisesti viimeisen vuoden säännöllinen liikunta vaikuttanut arvoihin.

Kuitenkin, samalla tavalla kuin aina ennenkin, syke nousee pikakiitoa vähäisestäkin liikkumisesta. Puolentoista tunnin treenien aikana saavutin 196 maksimisykkeet. Mitä välillä mittaria vilkuilin, koko ajan kevyelläkin liikkumisella pyörittiin yli 130 lukemissa, keskiarvosykkeeksi mittari ilmoitti treenin päätteeksi 149 iskua minuutissa. Eli pumppu taitaa olla aika kovassa työssä, mutta sen mukainen oli kalorinkulutuskin. Mittarin arvion mukaan kaloreita paloi 957 kcal!

Hyvä laji on näemmä tullut valittua rasittavuuden kannalta. Ja kun aiemmin Superdieetin aikana olen pohtinut voiko derbyä luokitella "treeniksi", kun se kuitenkin on pääsääntöisesti aerobista. Mutta näiden lukemien perusteella täytyy todeta, että todellakin voi. En usko että minkäänmoisen salitreenin aikana saisin tällaisia lukemia ihan helposti mittariin.

Ruokavalio pitää edelleen, huomenna vuorossa Manic Run -tapahtumaan osallistuminen, eli saa aamupalaksi kaurapuuroa <3. Ja katsotaan kolkutellaanko kipitellessä uusia maksimisyke-lukemia. Siinäpä tavoitetta huomiseksi!

Päivä kerrallaan

Tällä viikolla on tullut oltua hiljaa dieetin suhteen täällä blogissa, mutta muualla ei sitten lainkaan. Olen kertonut töissä työkavereille, kaikille kenen kanssa on sattunut puhumaan, että tällainen projekti on menossa. Se auttaa, mitä useampi tietää, sen nolompaa se olisi kaikille kertoa että joo söin pussin karkkia ja totesin että antaa olla.

Olen tällä viikolla käyttänyt jonkin verran Fitfarmin foorumeilla annettuja vinkkejä millä voi korvata asioita. Kananmunaa juustolla, rahkaa proteiinipatukalla... Saanut niin hieman enemmän vaihtelua ruokavalioon ja jaksanut vähän paremmin. Nyt jo myös huomaa, että ruokavalioon alkaa tottua. Ruokaa ei tarvitse miettiä koko ajan, punnitseminen sujuu luonnostaan, ja ensimmäisen viikon mahasäryt ja ajoittainen huonovointisuus ovat jääneet taakse.

Alkuviikosta vielä ajattelin kaikkea sitä mistä jäänkään paitsi ja ihan refleksinomaisesti mietin että voi että kun tekee mieli poiketa dieetistä. Sain kuitenkin yhdeltä työkaverilta kommentin, joka todella herätti: "Mietippä nyt, tekeekö sun oikeesti mitään tiettyä mieli?" Ja kun mietein tiettyjä suosikkiherkkujani, oikein ajatuksella ajattelin suosikkikarkkipussia, sipsipussia, pakastetuulihattuja, totesin että ei kyllä edes tee mieli. Mikä valaistuminen!

Lipsumisia ei olekaan tullut minkään muun suhteen, kuin vaa'alla käymisen. Aluksi niin vannoin, että vaa'alla käydään kerran viikossa. Viime viikolla kävin kahdesti. Tällä viikolla siitä melkein tuli joka-aamuinen tapa, ennen kuin havahduin ettei kannatakaan. Paino vaihteli päivittäin, välillä alaspäin ja välillä ylöspäin. Ahdistavaa, ja aivan turhaa stressiä siis. Tänään taas tsemppasin enkä hypännyt aamuvaa'alle. Seuraavan kerran siis sunnuntaina, alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Veden juominen on myös hankalaa. Aamulla aloitan päiväni 3-5 desillä vettä, mutta sitten tulee työpäivän mittainen aukko. Juon lounaalla lasin tai kaksi, mutta muuten juominen jää. Osittain koska työnkuvani ei salli jatkuvaa vessassa ramppaamista, osittain koska juomisesta ei vain tunnu tulevan tapaa. Illalla koitan aina kiriä, mutta iltaisin etenkin huomaan että runsas juominen ei ole luontaista, ja se unohtuu. Tässä siis selkeä ensi viikon tavoite, etenkin kun ruokavalio taas tiukentuu ja aineenvaihdunnan käynnissä pitäminen on tietenkin tärkeää jos painoaan aikoo pudottaa!

Perjantai!

Tänään on hyvä fiilis. Aamulla vaa'alla käyminen aloitti päivän mukavasti: neljä päivää noudatettua dieettiä takana, samoin taakse on jäänyt myös 1,5 kiloa ylimääräistä. Edessä on vapaa viikonloppu, ja korvista tursuavaa rahkaa ja kananmunaa korvaamaan on ostettu muutama proteiinipatukka testattavaksi, sekä Fitfarmin foorumeilta löytynyt sallittu ruoka-aine: kevyt-Polar! Olen viimeiseen asti juusto-fanaatikko, joten tämä oli loistava uutinen.

Tänään olikin hyvä tehdä lounaaksi täytettyjä tomaatteja kyseisellä juustolla, sai hyvin energiaa suunnitella illan treenit. Valmennusvuoro tänään taas edessä, ja varsinaisen luistelutreenin lisäksi raahaan joukkuekaverit perinteiselle hölkkälenkille. Aika kehittää joukkueen oheistreenaamista (ja saan kätevästi oman aerobisen treenini siinä...), liian herkästi jää treenaaminen pelkkiin luistelutreeneihin ja se välillä ikävä kyllä näkyy kentällä. Joten treenien oheen onkin hyvä alkaa lisätä off-skatea.

Viikonlopun hemmotteluna edessä on siis kahdet huippu-luistelutreenit sekä juurikasvun pois värjääminen kotikampaamossa. Ja jos vielä saisi itsensä huomenna salillekin... Tähän asti kun viikko on mennyt ruokavalioon totutellessa ihan kotisohvalla, nyt olisi korkea aika lisätä treeniä tähän dieettiin. Mutta nyt yövuorot ovat virallisesti ohi, vapaa viikonloppu treenaten ja ensi viikolla aamuvuoroja ryydittää vähintään kolmet derby-harkat sekä Manic Run. Mikäs sen hienompaa <3

Dieetin kolmas päivä: tunnelmia

Kolmas päivä loppupuolella. Tämä on pisin aika, mitä olen ikinä missään dieetillä pysynyt (gofatgo:ssa hain kolmannen päivän puolessa välissä Big Macin). Ruokavalio on tiukka, mutta mieliteot ovat pysyneet hallinnassa. Ne ovat myös omituisen terveellisiä; yleensä olen himoinnut irtokarkkeja, hampurilaisia ja muuta vastaavaa. Nyt tekee mieli ananasta ja Fitness-muroja, näin päällimmäisenä.

Vähäinen hiilareiden määrä on tehnyt ajoittain kyllä tiukkaa. Päänsärky alkaa onneksi pikkuhiljaa hellittää. Viimeyön yövuorossa meinasin pyörtyä kesken kiireisen homman, kun rupesi yhtäkkiä heikottamaan. Oli onneksi sellainen hetki, että pääsin pikaiselle vesitankkaukselle ja se auttoi jaksamaan homman loppuun asti ja seuraavalle rahka-smoothielle.

Salaatteja kuluvalta viikolta.

Ruuat maistuvat, tuntuu että vaikka koko ajan saa olla syömässä, koko ajan on myös nälkä, edelleen. Syytän tästäkin hiilareiden puutetta. Tässä huomaa kyllä miten hiilaripainotteisesti sitä onkaan syönyt, ja myöskin sen, kuinka paljon puoli kiloa kasviksia päivässä oikeasti on! Koko ajan on jokin salaattiaines loppu ja saa laukata kaupassa hakemassa lisää. Tämä on tulevan arjenkin kannalta todella opettavaista, on aika lisätä arkiruokailumme kasviksia huomattavasti. Ei tarvitse sitten sitä pastaakaan vetää niin naurettavia määriä.

Fitfarm kuuden viikon Superdieetti

Eilen se alkoi, todellinen elämäntapojen muutosprojekti vuoden vaihtumisen(kin) kunniaksi. Ostin itselleni Fitfarmin nettivalmennuksen ja ruokavalion kanssa ihmetellään nyt toista päivää. Naisten ruokavalioissa oli kolme eri vaihtoehtoa, riippuen pudotettavasta kilomäärästä. Valitsin tiukimman dieetin, yli 20 kiloa pudotettavana. Ainakin toistaiseksi nälkä on melko lailla jatkuva ja päänsärky kuuluu oleellisena osana päivääni. Johtuen luultavasti todella pienestä hiilihydraattien määrästä ja myöskin jatkuvasta ruuan miettimisestä. Oletan ja toivon että viikonloppuun mennessä helpottaa jo kun alkaa tottumaan uuteen rutiiniin.

Ihmeempiä mielitekoja ei ole vielä ollut, ja uskoisin että sitten kun niitä tulee, niin auttaa paljon se tieto, että kuurin puolessa välissä on tiedossa tankkauspäivä. Voi niitä mielitekoja sitten säästellä sinne, suunnitella vain huolella mitä kaikkea silloin syökään =D. Veikkaan, että jokin kunnon hiilarimättö, pasta ja irtokarkit, tulevat päätymään listalle...

Viime perjantain harjoituspelistä. Gearcheck.

Otin dieetin kunniaksi lähtökuvatkin, mutta ovat kyllä niin järkyttävää materiaalia, että huhhuh. Katsotaan kehtaanko julkaista ne sitten jälkeen-kuvien yhteydessä kuuden viikon päästä =D. Viime perjantaina kävin vaa'alla, silloin kauhun luku oli 97 kg. Hirmuinen määrä lihaa, vaikka saakin olla tyytyväinen ettei paino ole sentään noussut loppuvuoden mässäilyjen aikana.

Jammer refenä jälleen.

Viime perjantaina meillä tosiaan oli harjoituspeli, Mikkelin suunnilleen yhtä kauan treenannut joukkue saapui vierailulle. Peli oli todella tasainen, huomasi että tällä kertaa oli samantasoinen joukkue vastassa. Itse olin tuomaritiimissä jammer refenä, oli hienoa rapakunnosta huolimatta. Edellisen viikonlopun jääluistelukin vaikutti, tuntui että kaikki derby-muuvit olivat aivan hukassa! Sunnuntain treeneissä itsevarmuus kuitenkin taas palasi, olisikin ollut ihme jos parin hokkari-keikan jälkeen vuoden quad-luistelu katoaisi mielestä.

Vuorotyön iloja, tänään vielä yövuoroon, loppuviikolla yksi iltavuoro ja lopun edestä vapaa viikonloppu. Kun yövuorosta selviää ruokavalion puitteissa (viime yönä sorruin omenaan, kun aamuyön kiireisemmän työn jälkeen päänsärky äityi todella pahaksi), niin on loppuviikko aikaa miettiä vain ja ainoastaan syömistä. ...Jei =D

Roller derby -askartelua: MVP

Meillä oli Porissa (tai oikeastaan Kokemäellä) eilen scrimmage, Mikkelin pelaajat saapuivat harjoittelemaan meidän jengin kanssa. Itse olin tuomaritiimissä, jammer refenä jälleen kerran. Todella kinkku-terässä, luistelu ei meinannut sujua ollenkaan ja penaltyjen näkeminen oli taas ihan onnetonta. Mutta tästä on hyvä aloittaa vuosi, suunta ei voi olla kuin ylöspäin...

Tällä kertaa otin vastaan myös yhden ylimääräisen nakin. Peleissä on tapana pelaajien muistaa toisiaan pienillä diplomeilla, parhaalle blockerille, jammerille sekä most valuable player -palkinnoilla. Minulla oli visio aiheesta, ja tällä kertaa päätin sen toteuttaa.

Päätin hyödyntää luistelukelvottomat Radar Caymanini kierrättämällä ne pokaaleiksi! Pohja on tiivistä askartelu-styroxia, rullien päällä ja ympärillä prikaati-teemaisesti pyssyjä miehen warhammer-varastoista ja nätti pronssipinta vielä päälle. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aikaa oli vain yksi päivä askarrella, ja suunniteltu kynäruiskumaalaus ei onnistunutkaan. Mieheke onneksi osallistui talkoisiin ja huolehti maalipinnan pokaaleihin perinteisesti sutimalla.