Practice makes perfect

Tänään ei ole linkki-lauantai (ajattelin tehdä siitä Jutun), mutta pakko silti linkata tämä mahtava artikkeli jota luin ihastuksissani. Tai oikeastaan luin koko DerbyLifea hyvän tovin, artikkelista toiseen. Mutta tämä artikkeli nappasi täysin omat tunnelmani.

Kuva täältä

Eilen treeneissä koin olevani suurimmaksi osaksi onnettoman huono. Olen huomannut tämän olevan kaava tiistaisin. Ohimennen mielessä viivähtää, että pitäisikö harrastaa vain perjantaitreenejä, kun ei siitä tiistaisin mitään tule, ja harjoitusaikakin on niin myöhään ja pidemmän matkan päässä. Mutta tämä ajatus on aina vain ohimenevä, koska derby on niin hienoa silloinkin kun MIKÄÄN ei suju. Ja vaikka tämänpäiväinen työpäivä oli erityisen kamala, kun kaikki paikat ovat taas jumissa (kun ei jaksanut venutella, meni vain nukkumaan...) ja yöunetkin lyhyet. Mutta työpäivän kahvi- ja ruokatauoilla sitä miettii, että mistä ihmeestä puhuin (tai halusin puhua) ennen kuin oli derby. Nyt sitä vain odottaa keskustelussa hetkeä, johon derby sopisi, ja voisi vain puhua aiheesta joka tällä hetkellä eniten innostaa.

You go to practice because there’s no one waiting for you at home. Or maybe you go to practice because someone is waiting for you at home. You go to practice because what the hell did you do with all your free time before you went to practice? You go to practice because you feel like hitting someone. You go to practice because you feel like being hit. No one asked you to do anything else so you go. Someone asked you do something you’d rather do, but still you go to practice.

Olen vaikuttunut tästä artikkelista.